top of page

IN-GAME

Haltin taikakoulu

© Maailman luojat: Olga Nisumaa ja Jutta Koskinen

Historiaa

Kaukana pohjoisessa Suomessa, suomineidon käsivarren päässä, lähellä Norjan rajaa, sijaitsee Suomen korkein kohta: Halti. Halti-tunturi on suomalaisille mystinen ja pyhä paikka, mutta monikaan ei tiedä sen suurinta salaisuutta. Tunturin lähistöllä, kaukana kaikesta muusta sijaitsee nimittäin Haltin taikakoulu. Siellä suomalaiset noidat ja velhot saavat laadukasta opetusta maan parhailta opettajilta. Haltin taikakoulu on piilotettu ovelasti jästeiltä (ei taikovilta ihmisiltä), eikä sitä voida löytää, ellei sen sijaintia tiedä.

 

Halti-tunturista kerrotaan paljon taruja ja legendoja, ja se onkin ollut saamelaisille (Suomen alkuperäiskansa) pyhää aluetta. Saamelaiset ovat tienneet jo vuosisatoja taikakoulun olemassaolosta, vaikka he eivät ole siellä koskaan käyneet. Saamelaiset eivät ole noitia ja velhoja, mutta taikaministeriö tekee usein yhteistyötä heidän kanssaan. Saamelaisilla on omat uskomuksensa, mutta taikaväki hyötyy heidän läsnäolostaan tuntureilla: he vetävät kaikkien jästien huomion itseensä, joten mm. Taikakoulu on turvassa uteliailta katseilta. Jos jotain ihmeellistä ja jästien silmiin “taikuutta” tapahtuu, saamelaiset selittävät ne omilla uskomuksillaan jästeille. Vuorostaan taikaministeriö on luvannut saamelaisille rauhan harjoittaa porohoitoa sekä auttaa taioilla huonoina satokausina.

 

Taikakoulu on perustettu vuosituhansia sitten. Kerrotaan, että perustajana toimi itse Väinämöinen, joka on suomalaisjästien kansalaiseepoksesta tuttu. Totuushan on, että Väinämöinen oli aikansa voimakkain velho, ja halusi kouluttaa monia kanssavelhoja ja -noitia taikuudessa. Vaikka sanotaan, että Kalevala perustuu suomalaisen taikayhteisön järjestäytymiseen ja ristiriitoihin, suurin osa siitä on vain jästien sepitettä. Esimerkiksi kun Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon, oli kyse oikeasti velhojen välien selvittelystä, eikä mistään kosiomatkasta. Väinämöinen oli tunnettu yksinäisyyttä rakastava velho. Pohjan Akka eli Louhi oli myös suuri noita, joka kuitenkin vastusti taikayhteisön järjestäytymistä ja erillisen taikaministeriön perustamista Suomeen. Tarinoiden mukaan juuri Louhen takia kouluun muodostui lopulta neljä tupaa. Haltin taikakoulusta löytyy kallisarvoisia muinaisesineitä kuten Väinämöisen lumottu kannel sekä taianomainen Sampo, jonka Seppo Ilmarinen takoi. Sammon olinpaikkaa ei ole kukaan vieläkään löytänyt, mutta tarujen mukaan se on piilotettu jonnekin päin koulua. Kaikilla tuvilla on olemassa myös omat artefaktit, jotka ovat kuuluneet taanoin jollekin Kalevalan hahmolle. Nämä artefaktit ovat tuvilleen arvokkaita, ja myytin mukaan ne sisältävät paljon mystistä taikuutta. Artefakteja ei kukaan ole löytänyt miesmuistiin, ja ne alkavat olla jo legendaa oppilaiden keskuudessa.

Erikoisaineet

Koulun oppiaineet

Haltin taikakoulu on sisäoppilaitos, ja yhtä pätevä taikakoulu kuin esimerkiksi Britannian Tylypahka, mutta hieman pienempi. Tämä johtuu vain siitä, että Suomessa noitia ja velhoja on reilusti vähemmän kuin Britanniassa. Suomessa noidat ja velhot käyvät jästien ala-asteeksi kutsutun oppimäärän (1-6lk.) jästien seassa, jonka jälkeen he siirtyvät Haltin taikakouluun (kun taas heidän jästitoverinsa siirtyvät yläasteelle). Suomen noidat ja velhot opiskelevat Haltin taikakoulussa kuusi vuotta, sillä opinnot ovat tiiviimpiä kuin muissa taikakouluissa. Osan opinnoista voi suorittaa kesäopintoina, joten koulusta voi valmistua lyhyessäkin ajassa.

 

Haltin taikakoulussa on Tylypahkan tavoin neljä tupaa, mutta ikäjakauma samoilla oppitunneilla voi olla laaja. Yhdessä tuvassa on 10-20 hlöä, mutta välillä voi olla vähemmänkin. Oppitunneilla ollaan usein oman tuvan kanssa, mutta joskus saattaa olla kaksi tupaa samalla oppitunnilla. Samalla oppitunnilla saattaa siis olla montakin eri vuosiryhmää, mutta taitavat opettajat pystyvät opettamaan monen vuosikurssin oppilaita samaan aikaan.


Haltin taikakoulussa opiskellaan monipuolisesti erilaisia oppiaineita. Oppilaat tutustuvat perusaineisiin ensimmäisenä ja toisena vuotenaan, jonka jälkeen he päättävät mihin erikoistuvat.  Perusaineita ovat loitsut, muodonmuutokset, yrttitieto, jästitieto (johon kuuluu myös historia) sekä taikajuomat. Neljänä viimeisenä vuotenaan oppilaat saavat valita perusaineista kaksi, joiden opintoja jatkavat. Niiden lisäksi heillä on valittavanaan kaksi erikoisainetta, jotka auttavat ammatinvalinnassa. Erikoisaineita ovat mm. Ennustaminen, taikaolentojen hoito, suojautuminen pimeyden voimilta sekä Shamanismi eli luonnon-noituutta, johon kuuluu loitsun laulantaa, noitarummun soittamista sekä revontulien tekoa.

Loitsut

Muodonmuutokset

Yrttitieto

Jästitieto

Taikajuomat

Perusaineet

Ennustaminen

Taikaolentojen hoito

Suojautuminen pimeyden voimilta

Shamanismi

1. JA 2. VUOSI= KAIKKI PERUSAINEET

3.-6.VUODET= 2 PERUSAINETTA+ 2 ERIKOISAINETTA

Koulun henkilökunta

Rehtori

Professori Anders Musta

Vararehtori

Professori Oajá Uts

Opettaja

Professori Kamomilla Saunio

Yrttitieto/Taikaolentojen hoito

Opettaja

Professori Ilona Huikka

Taikajuomat/Muodonmuutokset

Opettaja

Professori Ossian Vinokurov

Loitsut/Pimeyden voimilta suojautuminen

Opettaja

Professori Poro

Shamanismi/Jästitieto/Ennustus

Haltin taikakoulun arvostettu Rehtori Musta on tunnettu viisaudestaan ja oikeudenmukaisuudestaan. Hän on hyvin taitava velho ja jopa pimeyden voimien kannattajat kunnioittavat hänen taitojaan. Rehtori Musta rakastaa Haltin taikakoulua, ja hänelle on erityisen tärkeää, että nuoret noidat/velhot oppivat taikuuden käytön lisäksi myös sen tuomat velvollisuudet.

Professori Uts toimii Haltin taikakoulussa vararehtorina, eli hän vastaa koulun toiminnasta silloin kun Rehtori Musta on poissa.  Professori Uts on vahva shamanisminoita, joka ei katso kovin hyvällä ylimääräistä härväystä. Opinnot on otettava tosissaan, sillä ne ovat etuoikeus. Vaikka kouluasioissa Professori Uts on tiukka, muutoin hän on reilu ja usein myös mukava.

Professori Saunio on nuorekas ja rauhallinen, joka selvästi nauttii yrttitiedon opetuksesta. Hänen puheensa saattaa välillä rönsyillä kuin kasvi konsanaan, mutta onneksi hän osaa palata aiheeseen lopuksi. Professori haluaa, että häntä kutsutaan etunimellä, sillä professorittelu on hänen mielestään melko vanhahtavaa.

Professori Huikka on iloinen ja pirtsakka opettaja, jonka luonnetta kuvaa sana räjähtävä; ollessaan iloinen hän oikein pursuaa ilonkipinöitä ja taasen suuttuneena kannattaa poistua takavasemmalle.

Professori Vinokurov on joidenkin oppilaiden mielestä pelottava. Hän on usein todella kalpea ja tykkää olla pimeässä. Professori Vinokurov saattaa olla ankarakin, jos sille päälle sattuu, mutta tietää paljon pimeyden voimista ja kuinka suojautua niitä vastaan. Vinokurovin suku on Itä-Euroopasta, jossa huhutaan olleen melkoisesti pimeyden otuksia ja velhoja vuosisatojen ajan.

Oppilaat kuvailevat Professori Poroa usein muissa maailmoissa kulkevaksi ja oudoksi tyypiksi. Professori Poro on koulun taitavin shamaani ja tosiaan kulkee maailmojen välillä. Hän osaa olla opettajana tiukka, joten hänen tunneillaan ei parane häslätä ellei halua kohdata hänen mielivaltaisia jälki-istunto-metodejaan..

Vahtimestari

Juhu Ryökkö

Vahtimestari Ryökkö on yksi esimerkki velhosta, joka päätti luopua taikavoimistaan ja elää kuin jästi, tai ainakin hän niin väittää. Silti moni oppilas on kertonut nähneensä Ryökön käyttävän taikoja. Vahtimestari vastaa erityisesti tupapisteiden ylläpitämisestä. Hän on luonteeltaan hieman juro ja ekaluokkalaisillekin joskus pelottava. On hänellä syynsä siihen.

Kummitus

Kyllikki Sisarensurma

Haltin taikakoulussa haahuilee kummitus, joka ei ole kovin ystävällinen. Hän paiskoo tavaroita ja riehuu ympäri koulua; joskus satuttaa riehunnallaan oppilaitakin (jännä, että kuollut pystyy satuttamaan kuolevia eikä päinvastoin). Jotain hämärää hänessä on, miksi hän vihaa noitia/velhoja niin paljon?

Suomalaisessa taikakoulussa on neljä tupaa, joihin oppilaat jaetaan. Nämä tuvat ovat Sudenhammas, Poronsarvi, Riekonkieppi sekä Naalinhäntä. Oppilaat jaetaan tupiin Väinämöisen kanteleen avulla – oppilas asettaa kämmenensä kanteleen päälle ja kannel soittaa sen tuvan tunnussävelen, johon oppilas kuuluu. Sudenhampaaseen kuuluvat ne, joilta ei puutu rohkeutta ja intoa. He uskaltavat tuoda asiansa esille, ja protestoivat mikäli kokevat vääryyttä. Poronsarvi on tunnollisille, koulunsa vakavasti ottaville oppilaille. He ovat tiukoissakin tilanteissa kylmän rauhallisia, sillä he tietävät paljon eri asioista. Riekonkieppi on niille, jotka pitävät ystävät lähellään ja auttavat muita mielellään. Riekonkieppiläisistä saa lojaaleja ystäviä, jotka eivät hylkää pahimmallakaan hetkellä. Naalinhäntä sopii taas niille, joilta ei puutu viekkautta ja halua menestyä kaikessa mihin ryhtyy. Naalinhäntäläiset ovatkin kunnianhimoisia ja heitä näkee usein korkeiden palkkalistojen ammateissa.

Koulun tuvat

bottom of page