​

Arpajaiset

Arpajaiset alkoivat yllättäen kuusikymmentäkahdeksan vuotta sitten. Oli turnajaiset, juhlallisuuksia, puheita, ruokaa ja juomaa. Viikon kestäneiden juhlien jälkeen oli aika saattaa joukko vapaaehtoisia sankareita matkaan suurelle tehtävälle, josta ei kuitenkaan hiiskuttu kellekään mitään. Kansanjoukot reunustivat Etelätietä, laulettiin lauluja, tunnelma oli iloinen ja kepeä. Kun sankareista ei kuitenkaan kuulunut kuukausiin mitään, lähetettiin seuraavana vuonna uusi retkikunta samanlaisin menoin. Tätä jatkui vuosikymmeniä, menot pienenivät aina vain ja Etelätietä reunustavat väkijoukot hupenivat. Pian vapaaehtoisia lähtijöitä ei enää löytynyt ja jouduttiinkin turvautumaan arpajärjestelmään, joissa jokainen kuningaskunnan asukas laittoi oman nimensä arpajaislaatikkoon, josta sitten maagisten keinojen avulla vedettiin puolueettomia arpoja. Juhlallisuuksia oli toki vieläkin, mutta ne olivat lähinnä pakotetun oloisia, kukaan ei enää tervehtinyt matkalle lähteviä "onnekkaita" ja sotilaat joutuivat melkein raahaamaan nämä henkilöt tähän salattuun paikkaan, tehtävälle jonka päämäärää kukaan ei vieläkään tiennyt.

​

Musta arpa

Musta arpa, epäonnen tunnus. Magian keinoin valittu arpa muuttuu vedettäessä mustaksi ja siinä oleva nimi hohkaa tulipunaisin kirjaimin. Samalla arvassa olevan henkilön ylle lankeaa mahtava lumous, joka estää esimerkiksi demoneja palaamasta omaan ulottuvuuteensa. Henkilö voi yrittää paeta tai piiloutua, mutta tämä samainen magia myös ilmaisee hänen sijaintinsa Arpaherralle, kulloisellekin arpajaisista vastuussa olevalle Kuninkaallisen legioonan maagille.

 

Riipijä

Nämä olennot, jotka ovat yleensä pukeutuneet räsyisiin kaapumaisiin asuihin, ovat suuri mysteeri. Niitä on tavattu pääasiassa etelän reuna-aluilla, joissa enää harva asuu.  Ihmiskeskittymät tuntuvat vetävän näitä olentoja puoleensa, eikä niitä huhujen mukaan voi tappaa ainakaan tavallisin loitsuin tai asein. Iskettäessä lakoavat hetkeksi maahan, josta hetken kuluttua nousevat ylös, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lähelle päästessään yrittävät tarttua kiinni henkilöstä, mutta kukaan ei tiedä varmaksi, miksi. Tiedetään vain se, että Riipijän kosketus on hirvittävä kokemus, eikä kukaan joka sen on kokenut puhu siitä kovin mielellään saati sitten muista sitä. Huokuvat mustaa magiaa, joten yleisin veikkaus lienee se, että nämä olisivat jonkun erittäin mahtavan nekromantikon kuolleita palvelijoita.

​

Musta metsä

Vanha metsä valtakunnan eteläosassa, jonka läpi vanha Etelätie kulkee. Kerran erittäin tärkeä kauppaväylä eteläisten kuningaskuntien kanssa, nykyään melkein kokonaan autioitunut. Liikenne tiellä on pysähtynyt melkein kokonaan viime vuosikymmeninä ja kerrotaankin, että tie olisi paikoitellen jopa kasvanut umpeen. Huhutaan, että metsässä olisi vieläkin pieniä kyliä, mutta kukaan ei ole tarpeeksi uhkarohkea selvittääkseen tätä tai jos on, ei ole ainakaan palannut takaisin. Se, mistä tämä johtuu, vaihtelee lähteestä riippuen. Puhutaan ryöväreistä, hiisistä, mustista velhoista, villieläimistä, lohikäärmeestä... Tavernoissa liikkuu toinen toistaan villimpiä huhuja.

​

Demoniportit

Demonien kulkuväyliä tämän maailman ja demonien ulottuvuuden välillä, nämä muinaiset kiviportit seisovat aikaa uhmaten paikoillaan. Kukaan ei tiedä, kuka portit on tehnyt, mutta ne ovat lähes tuhoutumattomia, jonka takia näitä onkin mitä oudoimmissa paikoissa, eräskin Andraksen keskustassa. Ulos tullessaan demonilla on päivä aikaa suorittaa mitä ikinä onkaan tullut tekemään ja palata takaisin portille, sillä muuten portti menee lukkoon, eikä sitä voi ulkoa käsin avata kuin pelkästään avaimella, jotka ovat hyvin harvinaisia ja joita löytyykin yleensä pelkästään demoniylimyksien aarrekammioista. Muutaman kerran historiassa avain on eksynyt kuolevaisen käsiin, eivätkä seuraukset ole olleet kauniita. Avaimen kerrotaan korruptoivan ympäristönsä ja kantajansa ja huhutaankin, että suuri osa Costanian hirvittävimmistä tapahtumista olisivat olleet juuri seurauksia avainten eksymisestä kuolevaisiin käsiin.