HISTORIA

Romahduksen tapahduttua yhteydet muihin maihin katkaistiin täysin ennalta varoittamatta ja rajoja alettiin vartioida hyvin tarkasti. Mantereelle ei päästetty enää ulkopuolelta ketään, eikä Mantereelta päässyt matkustamaan pois. Mikään tieto ei kulkenut eri mantereiden välillä ja varsinkin kansalaiset, joilla oli perhettä tai ystäviä muualla protestoivat päätöstä kohtaan voimakkaasti.

 

Myös luonnonvaroja ja ihmisiä alettiin riistää ahneesti seurauksista välittämättä ja salassa alettiin puhua koko sivilisaation tuhoutumisesta. Muutos tapahtui niin yllättäen, joidenkin aikaa eläneiden mukaan vain yhdessä yössä, että kansa ei ehtinyt reagoida siihen mitenkään. Jäljelle jäi vain kaipuu menneeseen ja usko parempaan tulevaisuuteen, joka vuosi vuodelta hiipuu.

​

Olojen muutokseen totuttiin yllättävän nopeasti - joskin sitä ei hyväksytty ihan niin helpolla. Ihmisten alkaessa kuolla nälkään ja sairauksiin kapinat Hallintoa vastaan alkoivat. Mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi hyökkäyksiksi auktoriteetteja kohtaan  lipuen täyteen kaaokseen muutosta vaativien kansalaisten muodostettua radikaaliryhmiä.

​

Ihmisiä pakeni tiuhaan asutuille asuinalueille joissa kulkutaudit levisivät yhtä nopeasti kuin ruokavarannot hupenivat, työpaikoista oli pulaa ja kaikki pitivät kynsin ja hampain kiinni kaikesta mitä he omistivat. Jotkut nuoret pakenivat viimeisiin jäljellä oleviin metsiin ja alkoivat asuttaa niitä eläen omavaraista elämää. Muutos ei ollut helppo ja monia menehtyi opetellessaan asumista uusissa olosuhteissa sään ja villin luonnon armoilla.

Nyt vuosikymmeniä myöhemmin metsissä elää yhä pieniä yhdyskuntia, jotka elättelevät vielä toivoa kaiken palaamisesta ennalleen, niin kuin isovanhempiensa tarinoissa, mutta aika alkaa käydä vähiin nuorten rivien vain harvetessa. Tähänkään päivään mennessä ei ole kuitenkaan päästy sopuun siitä mitä tulisi tehdä, minkä vuoksi yhteisen tavoitteen eteen ei ole pystytty tekemään mitään kovinkaan konkreettisia toimia. Osa toivoo rauhaa Hallinnolta ja leppoisaa eloa metsissä, toiset hautovat mielessään vallankumousta ja kolmannet haluaisivat kaivaa totuuden menneisyyden tapahtumista esille toiveenaan sen johtavan tilanteen ratkeamiseen. 

​

​

ELÄMÄ  METSISSÄ

​

Metsissä nuorten yhdyskunnissa elämä on palannut juurilleen - sinne mistä ihminen on alunperin lähtöisin. Vuodenajat ja sääolosuhteet merkitsevät paljon ja määrittelevät jokapäiväistä elämää. Lääkintää hoidetaan lähinnä luonnonyrtein, tosin Hallinto tuo säännöllisesti nuorille kemiallisiakin lääkkeitä ja tarjoaa sairaanhoitoapua. Vaatetus koostuu siitä mitä mitä vuosien varrella on satuttu löytymään. Uusia vaatteita ei osata pahemmin valmistaa mutta vanhoja korjataan ja yhdistellään. Katso kuvia. Ruokaa kerätään lähinnä metsässä kasvavia kasveja hyödyntäen ja Hallinnon alueilla ryöstöretkiä tehden. Joskus harvoin saadaan metsästettyä jopa eläimiä, mutta ne hetket ovat niin harvassa, että niitä pidetään suorastaan juhlapyhinä. Tärkeä ravinnonlähde on myös Hallinnon toimittamat ruoka-avustukset, mutta niitä tulee niin harvoin, että pelkästään niihin ei ole luottaminen - varsinkin kun ne yleensä tietävät tullessaan muutakin ikävää Hallinnon puolelta heidän vaihtaessa ruokansa tietoihin ja tutkimuslupiin.  

Vanhat raunioituneet asuinkeskittymät turvaa antavine rakennuksineen vetävät pieniä yhteisöjä puoleensa, mutta asuinpaikkaa myös vaihdetaan toisinaan esimerkiksi ravinnon perässä. Yhteisöt ovat noin 10-40 hengen kokoisia ja keskimääräinen eliniänodote rankoissa olosuhteissa on noin 25 vuotta. Harvat elävät 30-vuotiaiksi, mutta ei sekään aivan tavatonta ole. Yhteensä nuoria arvioidaan olevan metsissä mahdollisesti parisentuhatta tällä Mantereella. 

​

​

ELÄMÄ KAUPUNGISSA
 

Hallinnon asuttamassa kaupungissa on nähtävissä kaksi eri osaa; sisempi ja ulompi. Ulommalla kehällä asumukset koostuvat romahtaneista rakennuksista. Kulkutaudit leviävät helposti ja ruokaa ja vettä on usein liian vähän kaikille. Rikollisuutta on paljon, mutta alueelle on päätynyt paljon ihmisiä jotka eivät uskoisi pärjäävänsä metsissä, mutta eivät halua elää täysin Hallinnon vallan ja valvovan silmän alla. 

​

Sisäosissa puolestaan on kuin aivan eri maailma. Rakennuksista ja kaduista on pidetty hyvää huolta, pienistä kaupoista saa edelleen ostettua vaihtelevasti vaatteita ja ruokaa ja ihmiset ovat pukeutuneet siististi vaikuttaen kaikin puolin hyvinvoivilta. Kaikille pyritään tarjoamaan yksi lämmin ruoka päivässä ja oma koti perheittäin. Kodit ovat pieniä, jotta asuntoja saadaan lämmitettyä tehokkaasti. Vesijohtoverkosto toimii edelleen ja sähköä  voi käyttää  aamuisin ja iltaisin tunnin ajan. Kovin monia sähkölaitteita ei ole enää olemassa kuten tietokoneita ja kännyköitä, mutta joitain pienempiä kodinkoneita on satunnaisesti sen mukaan, mitä kukin perhe on perintönä kuljettanut suvussaan. 

Hallinnon päätoimipiste kohoaa kaiken keskellä jo kauan ennen romahdusta rakennettuna arkkitehtuurisena taidonnäytteenä. Kromi, valkoinen kiiltävä pinta ja lukuisat valtavat ikkunat risteilevät joka suuntaan kurkottavasta rakennuksesta. Ainoastaan Hallinnon korkea-arvoisimmat työntekijät tietävät mitä rakennuksen sisällä tapahtuu, mutta parinsadan ihmisen tiedetään pyörittävän siellä Hallinnon päivittäistä toimintaa. 

​

​